Viime viikkoina kun on tultu luettua Sharevilleä ja blogilistaa niin mieleeni on noussut tuttu, mutta epämukava tunne. Siitä taisin jo kirjottaa aikasemmin, mutta kun se vaivaa ain sillon tällön. Kirjotellaas lisää ajatuksia ylös, josko se auttais.
Kituuttaminen on mahtavaa. Se antaa valtavasti mielihyvää ja onnistumisen tunnetta kun salkku kasvaa ja säästöaste pysyy vakaana. Samalla sitä huomaa, kuinka yltäkylläisyydessä oikeasti elää.
Olen myös likainen ESG liberaali, eli vapaudenhaluni on voimakas. Kituuttaminen mahdollistaa sen, että mitä ikinä tulevaisuus tuo tullessaan, rahan riittävyys ei toivottavasti koskaan tule rajoittamaan liikaa isojakaan elämänvalintoja.
Kituuttaminen on myös harvinainen taito. Monella ei ole edes mahdollisuutta kituuttaa pieniäkään summia, ja ne, joilla on, eivät ole tarpeeksi kykeneviä, halukkaita tai älykkäitä siihen. Varallisuus toki on vain yksi tapa mitata elämän laatua, mutta silti otan pienen 🤏vapauden tuntea tietynlaista ylemmyyden tunnetta massoihin verrattuna.
Ihminen on myös luonnostaan mukavuudenhaluinen. Olen onnistunut aivopesemään itseni, että turha kuluttaminen ja rahan käyttö tekee kipeää, joten luonnollisesti tämäkin puoltaa kituuttamisen jatkamista.
Nämä vastaavat kysymykseen miksi kituutan ja sijoitan. Kysymys joka mieltäni kuitenkin vaivaa, on se, että milloin se loppuu? Milloin on tarpeeksi?
Sharevillessä monella tuntuu olevan selvät suunnitelmat. Jotkut haluavat lopettaa sijoittamisen, kun saavuttavat tietynkokoisen salkun tai tietyn iän. Toiset haluavat jäädä eläkkeelle tai osa-aikatyöhön. Jotkut taas säästävät perheensä tulevaisuutta tai perinnön jättämistä varten, kun taas toisia se ei kiinnosta lainkaan.
Itselleni mikään näistä ei ole selvää. Ajatukseni on edelleen, että mikä tahansa näistä on mahdollista, jos vain jonain päivänä haluan.
Lopulta tiedän kyllä, mitä minun tulee tehdä ja askeleita on jo otettu oikeaan suuntaan ajattelematta asiaa sen enempää. Äärimmäisen makaroni kituuttamisen olen lopettanut jo vuosia sitten. Nykyään jos oikeasti haluan ostaa jotain niin sen kyllä teen ja harvemmin jään katumaan.
Asioita joita oikeasti haluan, pitäisi löytää vain enemmän pikkuhiljaa ja tasapainossa, kituuttamisen rinnalla. Loppu kyllä selkiytyy automaattisesti ajan myötä.
Esimerkkinä aloitin viime vuonna muutaman liikuntaharrastuksen joihin menee pikkasen rahaa, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että toinen niistä on yksi parhaita päätöksiä joita olen elämässäni tehnyt.
